Ovatko silmät oikeasti sielun peili?

Miksi on vaikea katsoa silmiin? Miksi on vaikea puhua ja katsoa silmiin? Kun katson itse toisen silmiin en kykene puhumaan itsenäni. Puhun kuin toisen silmin. Näkevätkö tai tuntevatko autisminkirjon ihmiset silmissä jotain mitä muut eivät havaitse? Se saattaa olla syy siihen miksi silmiin katsominen tuntuu epämiellyttävältä tai vaikealta.

Kun katson sinua silmiin tuntuu kuin kadottaisin itseni. Kadotan sanat ja ilmeet. Kadotan ajantajuni. Juttelimmeko me? Mitä minä ajattelen? Kuka olen? Kuka sinä olet? Näen vain silmäsi ja tunnen sinut luissani. Mutten tiedä kuka olet. En tiedä edes nimeäsi. Olen pahoillani mutta näin lähelle en sinua halua. Ja kun katson ohitsesi tuntuu paljon helpommalta.

Kauan odotettu minä

Eilen siis vihdoin oli kauan odotettu ja suunniteltu psykiatrin tapaaminen.
Minua ollaan monelta suunnalta varoitettu siitä etten saa laittaa liikaa odotuksia tapaamista varten, koska psykiatri saattaa hyvinkin todeta, ettei löydä minusta poikkeavia piirteitä, joka olisi ollut hyvin järkyttävää itselleni.

Minusta se, että joku olisi väittänyt ettei minussa todellisuudessa ole poikkeavuuksia on aivan mahdotonta ja suoraan sanottuna vale. Se kertoisi vain siitä etten ole osannutkaan olla oma itseni tai lääkäri on epäpätevä. Piirteeni ovat nimittäin todella vahvoja sekä koko elämää hallitsevia.

Omana itsenä oleminen luulisi olevan ihan helppoa ja luontevaa, mutta se on silloin suuri haaste, jopa mahdotonta, kun ja jos on pyrkinyt koko ikänsä toimimaan ja ajattelemaan täysin päin vastoin kuin oma minuus ajattelisi ja toimisi. En ole koskaan opetellut mitä minä haluan vaan sitä mitä minun pitäisi haluta.
Tästä on kuitenkin tullut yksi vahvuuksistani, pystyn nykyään ajattelemaan täysin erilailla kuin itse ajattelen, tuntemaan sekä ymmärtämään tätä toista ajattelutapaa. Tämä vahvuus ei kuitenkaan näy arkisissa sosiaalisissatilanteissa.

Kun sain psykiatrin ajan aloin heti opettelemaan minkälainen minä olen. Tämän lisäksi opettelin myös miten kerron todellisia asioita itsestäni muille (neurotyypillisille) ja mikä ylipäätään on minua itseäni.
Olen siis 22-vuotta opetellut neurotyypillisten ajattelutavan ja pyrkinyt lähes jokaisessa tilanteessa käyttämään sitä tapaa, joka ei vieläkään tunnu luonnolliselta ja se vaatii jatkuvaa ponnistelua ja aiheuttaa jatkuvaa ahdistusta. Opin alle vuodessa oman luonnollisen ajattelutapani. Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni kun olen asiaa näin puhtaasti pohtinut. Parin kuukauden aikana elämäni on muuttunut paljon parempaan suuntaan. Ja tuntuu kuin 22-vuotta elämässäni on oikeastaan mennyt aivan hukkaan.

Ainut asia mikä minua tapaamisessa siis jännitti oli, etten ehkä kykene olemaan oma itseni ja sulkeudun kuoreen, joka väkisin tunkeutuu oman itseni ja ulkomaailman väliin.
Kuoreen sulkeutuminen näyttäytyy muille niin, että olen vähän ujo ja hiljainen mutta "normaali". Todellisuudessa en ole ujo enkä laisinkaan hiljainen. Kuoreen sulkeutuminen, jota itse hädin tuskin pystyn estämään tai edes huomaamaan, olisi tietysti johtanut siihen, että lääkäri ei olisi huomannut minussa mitään poikkeavaa. Joka kertoisi siitä, että epäonnistuin olemaan oma itseni.

Tapaamisella: Monien tekemieni ajatuskarttojen avulla en jumittunut yhteen kohtaan vaan pystyin kertomaan itsestäni melkein luontevasti. Yksi merkittävä tekijä oli myös se, että annoin luvan itselleni olla katsomatta psykiatria silmiin, joka helpotti oloani suunnattomasti. Psykiatri totesi lopuksi, että olen aivan selkeä tapaus ja minulla on ainakin asperger. Jatkossa asiaa tutkitaan vielä tarkemmin, sillä minulla on myös adhd-piirteitä. En muista, että olisin koskaan ollut näin ylpeä itsestäni. Kykenin melkein täysin olemaan oma itseni ja pystyin kaikesta huolimatta hahmottamaan oman minuuden, joka on siis lähes koko elämäni ajan ollut piilossa muiden ihmisten käsityksien ja ajatusten takana. Ja pystyin jopa kertomaan siitä toiselle!

Tapaaminen

Pitkään odotettu tapaaminen toteutui tänään. Tapaaminen kesti noin 2 tuntia.
Kerron siitä lisää ehkä myöhemmin, mutta nyt kerron vain, että lääkäri vahvisti epäilykseni. Olen siis autistinen.

Taito käsitellä tietoa

Katsoimme elokuvan nimeltä The imitation game. Pidin siitä ja samastuin päähenkilöön hyvin monessa kohtaa.

(sisältää vetauskuvallista kerrontaa)

Elokuvassa oli eräs kohtaus, joka jäi erityisesti mieleeni. Kohtauksessa verrattiin sosiaalistentilanteiden lukutaitoa mihin tahansa haastavaan tehtävään. Tai oikeastaan, en tiedä oliko se suora vertaus, kuvittelinko tai keksin itse päässäni sen. Oli miten oli, minusta se oli mahtava vertauskuva.
Koska sitähän se on. Jatkuvaa tiedon hakua, salaman nopeita, satojen tai miljoonien tietojen yhdistelyä yhdeksi tai moneksi kokonaisuudeksi. Yhtä vaativaa, kuin minkä tahansa muunkin tehtävän ratkaisu.
Joillakin sattuu olemaan taito käsitellä niitä tietoja ja yhdistää ne automaattisesti toisiinsa, kuin päänsisäinen tietokone.
Monilla ei sellaista tietokonetta ole. Ei ole automaattista tietojenkäsittely ohjelmaa.
Nämä ihmiset joutuvat siis käymään läpi kaiken yksitellen ja erikseen. Monimutkaisempaa siitä tekee sen, että joka ikinen kerta ja hetki sosiaalisissatilanteissa on aina erilainen. Aina eri kaavat ja tiedot. Eri ihmiset, eri mieltymykset, eri mielipiteet, kaikki jo opittu tieto henkilöstä.
Kuvittele kuinka raskasta olisi joka hetki ja sekunti ratkoa pään sisällä monimutkaisia matikantehtäviä samalla kun sinulta odotetaan jo ehkä tehtävän edellyttävää toimintaa. Kuka tahansa väsyy sellaisesta. Ja kuka tahansa toteaa ettei jaksa aina tehdä sellaisia tehtäviä.

Samaan aiheeseen liittyen lisää postauksessa Laskukaava

Kun kaikki ei ole hyvin eikä ''normaalia''

Olen huomannut erään asian.
Kun olen kertonut joillekin (lähinnä terveysalan ihmisille), että olen menossa tutkimuksiin, niin sitten kun olen maininnut vaikkapa mielenkiinnonkohteistani, niin he ovat sanoneet näin:

"Noh tuohan on ihan normaali mielenkiinnonkohde"
tai
"Aika monella tuo on kyllä mielenkiinnonkohteena"

Asia voi olla mikä tahansa muukin. He alkavat kertomaan, että se on aivan normaalia...vaikken olisi väittänytkään muuta.

Aivan kuin he yrittäisivät todistella muka salaa (tahallaan tai tahattomasti) minulle tai itselleen sitä, että olen ihan ''normaali''.

Jostain myös luin, että terveysalan ihmisille on oikeastaan opetettukin, että heidän pitää aina vakuutella potilaalle, että hänen ajatuksensa ovat aivan normaaleja, eikä ole mitään hätää. Ja uskon, että suurimmalle osalle ja suurimman osan ajasta siitä on hyötyä. Kuten joskus tuntuu itsestänikin, että on jokin hätä, niin saattaa mieltä helpottaa kun toinen tulee kertomaan ja vakuuttamaan, ettei ole mitään hätää.

Kuitenkin..minusta tällainen vakuuttelu on joissain tapauksissa haitaksi. Esimerkiksi minun tapauksessani. Minulle on aina lapsuudesta asti vakuutettu, että ongelmani ovat ihan normaaleja ja menevät kyllä ajan kanssa ohi. En ole siksi saanut niihin koskaan lapsuudessani apua tai tukea, jota olisin tarvinnut. Minulle vakuutettiin lukemattomia kertoja, että kohta kuule helpottaa! Ja minä odotin.

Ja odotin.

Eikä mikään helpottanut.

Mutta vakuuttelu vain jatkui ja jatkui. Ei minua ole koskaan helpottanut tieto siitä, että ajatukseni ovat ''ihan normaaleja''. Minulle on vain herännyt oikeastaan kauhu siitä, että tällaistako kaikkien muidenkin elämä on!!!???

Toivoisin, että jos joku kertoo jonkin asian olevan normaalia, niin kertoisi myös mitä hän sillä tarkoittaa. Ja toivoisin, ettei vastaus olisi, että silleen niin kuin kaikki muutkin sen ajattelee. Koska eli miten?

Yritän tässä vain kertoa, että vaikka kuinka ihmiset vakuuttelisivat, että kaikki on hyvin ja normaalia, niin ei todelliset asiat koskaan vakuuttelulla katoa.

Tietoa aspergerista ja autismista osa 2

Tässä luvussa pohdin niitä kysymyksiä mitä minulla itsellä heräsi kun aloin tutkimaan autismia ja aspergeria.

Mitä eroa on aspergerilla ja autismilla?

Näiden ero on itseasiassa hyvin pieni. Autistinenhäiriö eli lyhyesti sanottuna autismi voidaan diagnosoida jos henkilöllä on ollut todistettavia piirteitä jo ennen kolmatta ikävuotta. Aspergerissä piirteet ovat tulleet näkyviin myöhemmin tai niitä ei voida todistaa. Autistisessahäiriössä on myös usein jonkinlaista puheenviivästymää.

Ennen nämä kaksi diagnosoitiin vielä kahdeksi eri diagnoosiksi, mutta vuodesta 2018 ne luetaan yhden saman diagnoosin alle. 

https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo/diagnosointi/diagnoosimuutos

Onko autistiset kehitysvammaisia?

Autismi ei tee ihmisestä kehitysvammaista. Autismi ei tarkoita kehitysvammaisuutta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Autismi

Itse en ole perehtynyt kehitysvammaisuuteen sen erityisemmin, mutta jos aihe kiinnostaa täältä voi ehkä löytyä lisätietoa: http://www.kehitysvammaliitto.fi/kehitysvammaisuus/

Onko autismi sairaus?

Autismi ei ole sairaus, jonka voisi parantaa tai ottaa pois. Autismi on osa persoonallisuutta.

Miksi autismia ei lueta sairauksiin?

Sairaus on sellainen asia joka ei kuulu ihmiseen, jota ihmisen keho yrittää poistaa ja/tai josta johtuen ihminen voi huonosti. Autismi ei ole sairaus, koska autistinen ihminen voi vain silloin huonosti jos ympäristössä on jotain sellaista, joka saa autistisen voimaan huonosti.
Autismi on henkilön normaali tila.

Miksi autismia diagnosoidaan?
Miksi autismia ylipäätään diagnosoidaan johtuu juurikin siitä, että he ovat yksinkertaisesti niin erilaisia neurotyypillisistä (eli siitä mikä on määrätty normiksi) etteivät he pysty yrityksistä huolimatta sopeutumaan siihen millä tavalla yhteiskunta tällä hetkellä toimii ja pyörii. Diagnosointi mahdollistaa yhteiskunnan vastaan tulemisen sopeutumisessa erilaisin tukien keinoin.

Mitkä ovat tyypilliset autistiset piirteet?

On hyvä tietää, että autisteilla ei ole samanlaista persoonallisuutta. Heillä ei siis ole täysin samanlaisia persoonallisuuden piirteitä. Piirteet jotka luetaan autismiin ovat sellaisia mahdollisia piirteitä. Kaikilla autisteilla ei siis ole kaikkia piirteitä. Osalla saattaa olla vaikka vain yksi sellainen piirre, joka on kuitenkin niin hallitseva, että se koetaan tarpeelliseksi kirjata se ylös diagnoosiksi.

Tyypillisiä autisminpiirteitä on lueteltu todella monessa eri paikkaa, enkä siksi koe tarpeelliseksi listata niitä tähän ylös. Linkkaan kuitenkin tähän sinulle sellaisen lista.
Kehottaisin myös tutustumaan tähän kirjoitukseeni (tulee myöhemmin)

Ovatko autistit tyhmiä?
Autismi ei tee ihmisestä tyhmää. Lisää aiheesta postauksessa Olenko tyhmä?