keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Misofoniasta

Joku aika sitten, varmaan noin kaksi vuotta sitten, aloin tutkimaan ja etsimään tietoa ääniyliherkkyyksistä. Törmäsin sanaan misophonia (suomeksi misofonia).
Nyt viime päivinä löysin artikkelin, joka kertoi tästä samasta vaivasta. Oli hieno saada ekaa kertaa lukea suomenkielistä tekstiä aiheesta, kun ennen luin vain englanninkielisiä.
Tunnen joitain muitakin, itseni lisäksi, jotka ärsyyntyvät tietynlaisista äänistä. En kuitenkaan ole varma onko heillä ollut se aina, kuten minulla, eli lapsuudesta asti

Äänet jotka raivostuttavat:

Minä muistan raivokohtauksia tietyistä äänistä jo lapsuudessa. Joskus sain osakseni vihaa päälle, kun raivostuin äänistä ja ihmiset luulivat ehkä, että teen sen tahallaan. En tehnyt, enkä voinut sillä mitään, enkä vieläkään voi.

Olen aina inhonnut syömisääniä. Mutta kaikkien syömisäänet eivät ärsytä. Olen huomannut että itsellä yleensä erityisesti läheisten ihmisten syömisäänet ärsyttävät. Luinkin sen olevan yleistä ja tyypillistä.
Myös tuntemattomien syömisäänet häiritsevät joskus. Etenkin jos täytyy keskittyä johonkin vaikka koulussa. Omat syömisäänet eivät ärsytä. Asiaan auttaa yleensä se jos itse syön samalla kuin toinen syö, silloin se ei ärsytä ainakaan niin paljon. Myös taustaäänet vaikuttavat. Esimerkiksi isossa ruokalassa yhden ihmisen syömisääni sekoittuu muihin ääniin, jolloin se ei häiritse.

On myös muita ääniä, esimerkiksi nivelten naksauttaminen on jotain ihan kamalaa. Muistan ylä-asteella ollessani, että eräs poika naksautteli sormiansa ja se puistatti minua aivan järjettömän paljon. Poika varmaan luuli, että vihaan häntä. Joskus uskaltauduin sanomaan, että lopettaisi sen jo.

Ääniä voi olla myös ihan kaikenlaiset muut äänet. Minun on erityisen vaikea keskittyä yhtään mihinkään jos kuulen keskustelua lähelläni. Joskus pesukoneen voimakas ja nopea ääni, jatkuva yskiminen, kuorsaaminen tai muu sellainen ärsyttää ja häiritsee. Joskus normaali puheääni tuottaa ahdistusta tai inhoa.

Minulla on myös todettu kuulon alenema normaalien äänien kohdalla, joka vaikuttaa siihen, että kuulen matalat ja kimeät äänet selvemmin, kuin esimerkiksi normaalilla äänellä puhumista. Joka tietysti vaikuttaa kuinka pystyn kuuntelemaan, kuulemaan ja keskittymään toisten puheeseen, jos kuulen jotain muuta.

Äänet jotka rauhoittavat:
Ettei vain keskityttäisi niihin huonoon puoliin haluan kertoa mitkä äänet tuntuvat minusta erittäin ihanilta.
-Kellon rauhallinen tikitys voi joskus olla rauhoittavaa, lapsuudessa se joskus häiritsi
-Pesukoneen vaimea ja rauhallinen ääni. Ei siis nopea linkous
-Yleensäkin jatkuva ja samalla äänenpainolla rauhallinen ääni taustalla rauhoittaa (jätän usein jonkun ohjelman pyörimään taustalle, jos tuntuu että olen ahdistunut)
-Täydellinen hiljaisuus (tämä saattaa olla joskus tosi ahdistavaakin. riippuu hetkestä)
-Metsän äänet
-Sateen ropina

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Tähtihetki

Haluan kertoa teille tositarinan, joka aina silloin tällöin tulee mun mieleen. Olin varmaankin seiskaluokalla kun me saatiin äidinkielentunnilla tehtäväksi kirjoittaa essee omasta harrastuksesta. Ja olisin voinut kirjoittaa kirjoittamisesta tai piirtämisestä, mutta kirjoitinkin ihan jostain muusta.
Ja sen hetkinen äidinkielenopettaja päätti lukea sen ääneen koko luokan edessä. Muistan sen hetken kuin edellispäivän.
Kirjoitelma alkoi niin, että esittelin harrastukseni. Ja kun opettaja aloitti esseeni, niin silloin koko luokka (tai ainakin suurin osa) repes nauramaan. Opettaja pysähtyi siihen hetkeen hetkeksi (tai ehkä se musta vain tuntui siltä).
Se oli musta paras hetki, koska se jatkui näillä sanoilla: "Tiedän sen olevan naurettavaa". Aivan kuin olisin tiennyt, että kirjoitelmalleni tullaan nauramaan ja oikeastaan tiesinkin.
Luokka hiljeni, eikä kukaan nauranut sille enää. Tuntui kuin syvä häpeä olisi laskeutunut koko luokan ylle. 

Oikeastaan, en muista, et mun kirjoitelmille olis naurettu sen jälkeenkään enää koskaan. Musta tuntu, et ihmiset jopa herkistivät kuuloaistiaan kun luin muita juttujani joskus pakon edessä.

Opettaja ei koskaan paljastanut kuka kirjoitelman oli kirjoittanut, mut uskon, että moni arvasi sen olevan minä.
Se oli mun tähtihetki koko kouluaikana ja sain siitä itsevarmuutta pitkäksi aikaa.

Yhteistyöpaja Vestiksessä

Tulin juuri kotiini ja istun pimeässä huoneessa kirjoittamassa.  Olen hyvin väsynyt. Nyt päivä on ns. pulkassa. Tänään osallistuin kokemusas...