Muistan mitä tein ja missä olin, mutta toisaalta tuntuu, että osa minusta ei ollut mukana. Kuin minä en olisi ollut menossa mukana, vaan vain kehoni.
Heräsinkö nyt vasta elämään. Kuinka kauan olen ollut tässä sumussa? Koko elämänikö? Mitä minä olen tehnyt...
En tiennyt tästä mitään, enkä halunnut tietää. Jonain päivänä uskon saavani sen elämän mitä aina ansaitsin. Voin olla vapaa näistä trauman kahleista. Voin olla vapaa ja löytää, luoda sen elämän mihin kuulun.
Odotan sitä. Ja teitä. Ja sinua. Ja minua.
-Lotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti