Katsoimme elokuvan nimeltä The imitation game. Pidin siitä ja samastuin päähenkilöön hyvin monessa kohtaa.
(sisältää vetauskuvallista kerrontaa)
Elokuvassa oli eräs kohtaus, joka jäi erityisesti mieleeni. Kohtauksessa verrattiin sosiaalistentilanteiden lukutaitoa mihin tahansa haastavaan tehtävään. Tai oikeastaan, en tiedä oliko se suora vertaus, kuvittelinko tai keksin itse päässäni sen. Oli miten oli, minusta se oli mahtava vertauskuva.
Koska sitähän se on. Jatkuvaa tiedon hakua, salaman nopeita, satojen tai miljoonien tietojen yhdistelyä yhdeksi tai moneksi kokonaisuudeksi. Yhtä vaativaa, kuin minkä tahansa muunkin tehtävän ratkaisu.
Joillakin sattuu olemaan taito käsitellä niitä tietoja ja yhdistää ne automaattisesti toisiinsa, kuin päänsisäinen tietokone.
Monilla ei sellaista tietokonetta ole. Ei ole automaattista tietojenkäsittely ohjelmaa.
Nämä ihmiset joutuvat siis käymään läpi kaiken yksitellen ja erikseen. Monimutkaisempaa siitä tekee sen, että joka ikinen kerta ja hetki sosiaalisissatilanteissa on aina erilainen. Aina eri kaavat ja tiedot. Eri ihmiset, eri mieltymykset, eri mielipiteet, kaikki jo opittu tieto henkilöstä.
Kuvittele kuinka raskasta olisi joka hetki ja sekunti ratkoa pään sisällä monimutkaisia matikantehtäviä samalla kun sinulta odotetaan jo ehkä tehtävän edellyttävää toimintaa. Kuka tahansa väsyy sellaisesta. Ja kuka tahansa toteaa ettei jaksa aina tehdä sellaisia tehtäviä.
Samaan aiheeseen liittyen lisää postauksessa Laskukaava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti