torstai 13. heinäkuuta 2017

Kuulon alenema ja ääniyliherkkyys

Kävin joku kuukausi sitten kuulon tarkastuksessa. Vuosi tai pari sitten minulla todettiin kuulonalenema normaalin puheäänen kohdalla. Tämä todettiin silloin kun yhtäkkiä yöllä korvani alkoi tinnittämään niin pahasti, että heräsin siihen. Sitä tosin on käynyt monesti muulloinkin, mutta tuolloin sitä jatkui useita päiviä ja kävin asian takia terveydenhoitajalla. En kuullut yhtään mitään muuta kuin tinnitusta toisella korvalla.
Nyt katsottiin onko kuulonalenema pahentunut. Ei ilmeisesti ollut.

Mietin voikohan kuulonalenema olla syy-seuraus- suhde ääniyliherkkyydestä. En aina ymmärrä mitä muut yrittävät sanoa ja koen väsyttäväksi kuunnella monta ihmistä kerralla tai ihan vain ylipäätään ääniä. Jotkut ''normaalit'' ja rauhalliset äänet tuottavat joskus suurta vihaa. Misofoniaksi sitä näemmä kutsutaan.
Vaikea tulkita, ymmärtää ja kuulla normaalia puhetta, kun joka paikasta kuuluu kovemmin kaikenlaista muuta. Nyt vielä vaikeampaa kun puheäänet kuuluvat yhä hiljempana. Yrittääköhän kehoni sanoa minulle, ettei jaksa enää kuunnella ihmisiä :D
Minulle monet äänet kuuluu yhtenä isona meluna. Sellaisena isona kohisevana meluna. Kuin tv:n lumisade ääni.

Lapsena lempi koulupäivä ala-asteella oli kun meillä oli jonkinlainen suvaitsevaisuus päivä. Siihen liittyi se, että saimme kokeilla yhden päivän ajan millaista on elää jonkin vamman kanssa. Minä sain olla kuuro. Laitettiin korvatulpat ja kuulokkeet ja saman tein kaikki ympärillä selkeentyi.
Aika ikään kuin hidastui ja muistan katsoneeni välitunnin loputtua suurta ihmislaumaa, joka räpiköi sisälle. Sellainen aina pelotti minua, mutta kuulokkeiden kanssa minua ei pelottanut enää niin paljoa. Oli ihanan rauhallista ja hiljaista.
Ja kaikki ymmärsivät jos en ymmärtänyt mistä puhuttiin. Sain lisäaikaa vastata kysymyksiin ja tehtäviin. Sain kirjoittaa asiani ylös, jos en osannut kertoa. En saanut yhtäkään väheksyvää katsetta tai tuhahduksia hitaudestani. Se oli paras päivä koko alakouluni aikana. Tunsin, että sain vihdoin avun mitä tarvitsin ja pystyin olemaan oma itseni.
Harmi vain, että se kesti vain yhden päivän ajan.




keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Muistoja lapsuudesta (osa 1)

Muistu mieleen kun lapsena olin urheilukisoissa.  Ne käytti jostain syystä aina sitä pyssyä juoksukisoissa. Pelkäsin ihan hirveästi sitä tilannetta ja eniten sitä ääntä. Olin kauhuissani jo valmiiksi. Olisin halunnut itkeä ja huutaa pelosta. Mutta koska en halunnut häiritä ketään menin juoksemaan paniikissa kentälle.
Olin itseasiassa hyvä.

Yhteistyöpaja Vestiksessä

Tulin juuri kotiini ja istun pimeässä huoneessa kirjoittamassa.  Olen hyvin väsynyt. Nyt päivä on ns. pulkassa. Tänään osallistuin kokemusas...