torstai 13. kesäkuuta 2019

Ääniyliherkkyys ja misofonia

Ääniyliherkkyyden lisäksi minulla on myöskin misofonia, joka on myös tietynlaista ääniyliherkkyyttä. Misofonia minulla on ollut niin kauan kuin olen elänyt, mutta vasta joitain vuosia sitten sain asialle nimityksen.

Omin sanoin misofonia tarkoittaa eräänlaista ääniyliherkkyyttä, joissa yliherkkyys kohdistuu tiettyihin ääniin ja saa aikaan voimakkaan/voimakkaita tunnereaktion. Misofonian haitallista tunnereaktiota, joka on todella voimakas viha, kuvaillaan usein kerrottaessa misofoniasta. Minä uskon, että misofoniasta kärsivät tuntevat joistain äänistä ei vain vihaa, mutta myös suurta mielihyvää, joka on mielestäni misofonian hyviä puolia.

Olen ollut aina hyvin rauhallinen ihminen, ja minun on hyvin vaikea tuntea mistään asiasta vihaa. Tämän takia misofonian aiheuttamat tunnereaktiot ovat hävettäneet minua todella paljon ja se on myös pelottanut minua. En ole ymmärtänyt miksi reagoin niin. Myös toiset ovat varmasti kokeneet hämmennystä nähdessään minun reaktion ja johon he eivät ole ehkä nähneet mitään syytä. Olen tuntenut, että jotkut ihmiset ovat ajatelleet minun vihaavan heitä, vaikka kyse ei ole ollut heistä ollenkaan vaan äänistä.

Tiedän vain yhden henkilön lisäkseni, jolla on myöskin todistettavasti misofonia. Minua alkoi kiinnostamaan asia useita vuosia sitten ja siksi lähdin tutkimaan asiaa. En löytänyt ainuttakaan suomenkielistä artikkelia aiheesta, mutta englannin kielisen löysin. Minusta oli todella helpottavaa saada nimitys asialle. Häpeä muuttui ymmärrykseksi ja nyt pystyn kertomaan myös muille asiasta. Siitä kertoessani jotkut ihmiset ovat vähän säikähtäneet ja alkaneet välttää tekemästä tiettyjä ääniä, joista saatan saada ''kohtauksen''. Minun tapauksessani näin ei ole kuitenkaan tarpeellista tehdä.
Olen oppinut sietämään ääniä ja pystyn hallitsemaan raivokohtauksia.

Tärkeää muistaa misofoniasta:

- Misofonia_EI_tarkoita sitä, että sinulla tulee epämiellyttävä tunne äänistä, jotka ovat yleisestikin epämiellyttäviä: Kuten liidun vinkuminen taululla, suu auki syöminen, voimakkaat äänet: mopon pärinä, auton jarrujen vinkuminen..

- Misofonia tarkoittaa normaaleista arjen äänistä aiheutuvaa suurta hallitsematonta vihan tunnetta, joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa raivokohtauksiin. Vihan tunne myös itselläni jatkuu vielä vaikka ääni olisikin loppunut ja joudun rauhoittumaan pidemmän aikaa.

- Etenkin lapset eivät pysty hallitsemaan misofoniasta aiheutuvia raivokohtauksia, nämä raivokohtaukset EIVÄT ole lapsen vika, eikä se tee lapsesta ilkeää, välinpitämätöntä tai ''huonoa lasta''

- Myöskään äänen tekijä ei ole syypää (ellei hän tahallaan aiheuta ikävää tunnetta) vaikka viha saattaa kohdistua häneen. On tärkeää muistaa, ettei misofonia ole kenenkään syy.

- Misofonia on hyvä ottaa huomioon, mutta sitä ei tarvitse pelätä tai esimerkiksi vältellä tekemästä asioita jotka saattavat aiheuttaa tunnereaktion

- Misofonian tunnereaktiota voi oppia hallitsemaan

Lisää misofoniasta ja erilaisista äänistä täällä

lauantai 1. kesäkuuta 2019

Salaisuus

Voisin kertoa erään salaisuuden. Minulla on haave, että kirjoittaisin joskus kirjan ja julkaisisin sen. Se olisi uskomatonta. Minulla on parikin aihetta, joista voisin kirjoittaa. Ja yhdestä aiheesta olen jo kirjoittanut useita kymmeniä sivuja.
Mutta minua pelottaa. Koen ettei kirjoitus tule olemaan koskaan etenkään omasta mielestäni niin hyvä, että hyväksyisin itse sen niin ja kokisin itse, että se olisi julkaisu kelpoinen. Pelko liittyy hyvin vahvasti pelkoon muiden negatiivisesta vastaan otosta.

Mutta se on kai sellainen minun haaveni.

Kirjoittaminen on suuri asia minulle. Minulla on lukihäiriö ja sain lapsena muilta sen käsityksen etten osaa lukea enkä kirjoittaa. Lukemista en ole hirveämmin koskaan harrastanut, mutta kirjoittaminen on ollut keino helpottaa oloa ja ilmaista itseäni. Sain lapsena myös sen kuvan muilta, etten osaa myöskään puhua, kävin puheterapeutilla. Koin, että muut halusivat koko ajan muuttaa minua enkä saanut olla sellainen kuin olin. Piti mennä puheterapeutille, piti tehdä tehtäviä joita muiden ei tarvinnut tehdä, piti käydä erikoistunneilla ja sain osakseni myös naurua muilta oppilailta kun en suoriutunut tehtävistä yhtä hyvin kuin muut.

Ei minua itseäni silloin lapsena oikeastssn kiinnostanut osaanko muiden mielestä puhua tai kirjoittaa. Ei sillä ollut minulle mitään väliä.
Mutta sydämeni särkyi, kun sain ulkopuolelta jatkuvasti neuvoja siihen miten minun täytyy muuttaa itseäni. Näin sen koin, vaikka muiden tarkoitus oli vain auttaa. Tehtävät ja erikoistunnit olivat minulle vain rangaistusta. Tämä oli yksi asia josta koin saavani rangaistuksia siitä kun en ollut kuin muut.

En koskaan lopettanut kirjoittamista, vaikka puhumisen lopetinkin teininä. Yhtä useammin ja lopulta kokonaan, minä en kertonut kirjoittamisestani kenellekään. Enkä tosiaankaan näyttänyt kirjoituksiani kenellekään. Minulle niiden näyttäminen olisi tarkoittanut sitä, että muut alkaisivat etsimään lauseista virheitä ja kertoisivat ne minulle. He olisivat pilanneet sen ainoan keinon jolla tunsin pystyväni ilmaisemaan itseäni. Sekään ainut keino ei muiden mielestä ollut hyvä. Tein senkin väärin ja väärällä tavalla. Niin olen ajatellut.

Itsetuntoni on kuitenkin kasvanut ja ymmärrän nyt paremmin myös muita kuten myös itseäni.

Minulle, kirjoitusvirheet,lauseen rakenne tai muu sellainen, ei ole tärkeää. Ehkä se olisi jos kokisin että se tulisi kuin itsekseen. Mutta ei se tule. Eikä ne ole minulle niin tärkeitä asioita,että kokisin tarvetta käyttää energiaani niihin kuin,että käyttäisin energiani itse sisältöön. Sisältö on minulle kaikkein tärkeintä.

Ja joskus jos kirjoitan kirjan niin sehän on selvää,että joku muu sitten tarkistaa sen ja oikaisee kirjoitusvirheet. Minä voin keskittyä siis siihen minkä itse osaan hyvin ja mistä nautin, eli ajatuksien jakamiseen kirjoittamisen keinoin.

Lisää liittyen aiheeseen postauksessa tähtihetki ja olenko minä hyvä?

Yhteistyöpaja Vestiksessä

Tulin juuri kotiini ja istun pimeässä huoneessa kirjoittamassa.  Olen hyvin väsynyt. Nyt päivä on ns. pulkassa. Tänään osallistuin kokemusas...