Kokeilussa painopeitto

Sain viikko sitten 8 kiloa painavan painopeiton lainaan. Painopeiton suositellaan painavan lapsilla 5-10% omasta painosta ja 10-15% aikuisilla omasta painosta. Mutta se on myös ihan makukysymys minkä painoinen peitto tuntuu parhaimmalta, kunhan ei ole liian painava ja saa esimerkiksi itse siirrettyä painopeiton pois päältään.

Aluksi peitto tuntui vähän omituiselta, enkä huomannut, että olisin nukkunut sen paremmin kuin ennenkään. Tosin silloin oli vielä niin kuuma, että jouduin osan yöstä pitämään peiton syrjässä.

Nyt kuitenkin kun olen nukkunut useamman yön peiton kanssa voin sanoa, etten kyllä enää vaihda peittoani kevyeen peittoon. Tuntuu, että tämä peitto on niin sanotusti se oikea peitto, joka pitää olla kun nukkuu. Ja se kevyt peitto on jokin halppisversio, joka ei ole tarkoitettu nukkumiseen vaan kehon pitämiseen lämpimänä jos paleltaa.
Onko se kevyt peitto peitto ikinä ollutkaan? Joku riepu se on, ja nyt vihdoin sain oikean peiton!

Valokuvausterapian kuvia

Toiminnallinen terapiaryhmä, johon osallistuin, oli usean kuukauden pituinen kestäen vuoden 2019 alusta aina toukokuun loppuun asti. 

Kuvausaiheena oli omat tunteet ja oman erilaiset puolet. Kuvat olen ottanut minä itse tai ryhmänohjaaja. Henkilö kuvissa olen minä. 

Arkielämää autisminkirjolla: Vuosien matka kuulokkeiden ostoon

Olen itse erittäin tarkka siitä mitä ja minkälaista haluan ja yleensä juuri sellaista, mitä haluan, ei tietenkään löydy. Ja sitä minun on todella vaikea hyväksyä. Tämä aiheuttaa sen, että minulla on todella vaikea tehdä ostopäätöksiä.

Koska haluan juuri sellaista mitä haluan ja yleensä se joku, ei ole sellaista mikä juuri nyt on muodikasta ja helposti löytävää, joudun etsimään......ja etsimään. Ja monesti myös pettymään, jos sitä jotain mitä haluan on vain ulkomailla epäilyttävällä sivustolla tai on budjettini ylittävä. 

Sitten vielä se raha-asia. Voih..no siinä on sellainen juttu, kun minulla on hyvin vaikea ostaa mitään, koska olen pakkomielteisen säästeliäs. Pakkomielle näkyy siinä, että minun on vaikea ostaa kirjaimellisesti yhtään mitään. Ainut poikkeavuus on materiaaliset keräilykohteeni, joihin pystyn huomattavan helpommin käyttämään rahaa (jos ne maksavat edes jotain), kuin vaikkapa esimerkiksi ruokaan tai maksullisiin ohjattuihin harrastuksiin.

Viime vuosina olen kuitenkin pystynyt käsittelemään tietoisesti asiaa ja nykyään pitkien harkintojen jälkeen kykenen osallistumaan esimerkiksi johonkin minua kiinnostavaan ohjattuun maksullisiin harrastuksiin. Joka on minulle suuri saavutus!

En voisi koskaan harkita ostavani jotain ilman asian tarkkaa tutkimista. Jos haluan ostaa esimerkiksi kameran, minä opiskelen kaiken kameroista (siihen asti mikä sopii käyttötarkoitukseeni). Asian opiskelu vie tietysti oman aikansa.

Matkani kuulokkeisiin

Kuulokkeiden osto oli monien vuosien harkinnan ja pitkän prosessin tulos. Mietin siis vuosia mihin käyttöön ostaisin kuulokkeet, miltä niiden käyttäminen tuntuisi, olisiko se hyvä sijoitus eli tarvitsenko oikeasti niitä ja käytänkö niitä tarpeeksi usein) jne. Vuosien jälkeen kun olin tullut siihen lopputulokseen, että ne olisivat kyllin tärkeä ostos, jotta voisin edes harkita ostavani ne, aloin tutkimaan yleisesti kuulokkeita ja niiden ominaisuuksia.

Tutkin mm. mitä kannattaa ottaa huomioon kuulokkeiden ostossa, millä rahalla saa ok hyvät kuulokkeet, ja mitkä kuulokkeet sopisivat juuri minulle. Kun tiesin mitä halusin, aloin etsimään sellaisia. Löydettyäni kuulokkeet, jotka täyttivät suurimman osan kriteereistäni, ajattelin, että voisin olla valmis käydä katsomassa kuulokkeita paikan päällä. Suunnitelma oli, että käyn vain katsomassa ja that's it. Ja sitten käyn vielä ainakin pari kertaa uudestaan katsomassa. Ja ehkä en osta niitä ikinä.

Menimme yhdessä läheiseni kanssa katsomaan kuulokkeita. Siis vasta tietysti sen suuren ponnistuksen jälkeen, kun uskalsin sanoa, että voisimme käydä gigantissa ja voisin ehkä mennä sinne sisälle katsomaan kuulokkeita. Mukaani tullut läheiseni tuki ja turva helpotti oloani. Vaikka se oli mielestäni ahdistavaa kun hän kertoi, että esittelemäni kuulokkeet olivat hänestä hyvät ja hän kyseli ostanko ne. Se kuitenkin auttoi minua tekemään päätöksen. Olin ja olen vieläkin niin iloinen ja kiitollinen, että läheiseni auttoi minua päätöksen teossa. En ole varmaan koskaan näin nopeasti tehnyt ostopäätöstä! Oli helpotus, kun tilanne meni niin nopeasti ohi, eikä enää tarvinnutkaan miettiä asiaa. Huh. Ihanaa. Se auttoi minua kovasti ja olen tosi iloinen, että läheiseni kannusti ja tuki päätöksen teossa. KIITOS!

Ja kiitos sinulle olemassa olostasi täällä blogissani :)

Kuulokkeet jotka ostin löytyvät mm. täältä (alennuksessa: 91.90e+2.95e postitus) ja täältä (99e)

Ja oma ääniyliherkän kokemus kuulokkeista löytyy täältä

Vastamelukuulokkeet ja ääniyliherkkyys

Vasta joitain viikkoja sitten hankin ensimmäiset omat kuulokkeeni. Kuulokkeiden käyttötarkoitus oli erityisesti vähentää stressiä yleisillä paikoilla liikkuessani, joka johtuu ympärillä olevista äänistä. Olen huomannut, että jo tieto siitä, että kuulokkeet ovat olemassa ja voin niitä tarvittaessa käyttää, on helpottanut oloani ihmisten ilmoille lähtemisessä.

Tässä kuulokkeet jotka viimein ostin:

Kyseessä siis JBL E65 NC BT, valkoinen 

Pieni sanakirja: 

NC= Noice cancel= vastamelutoiminto

BT= Bluetooth, eli langaton

Hinta

Ostin kuulokkeet gigantista ja ne maksoivat 100e. 

Pikku vinkki:

Itse gigantin liikkeessä (kajaanissa) hinta oli huomattavasti korkeampi, mutta kun mainitsin, että netissä oli sadalla eurolla, sain ne netissä sillä hinnalla.

 Kannattaa siis olla valppaana hintojen kanssa ja tarkistaa netissä oleva myyntihinta. Hyvällä tuurilla se voi olla halvempi ja jos niin on myyjät eivät sitä liikkeessä sano, mutta heidän täytyy myydä hinta netissä olevalla hinnalla jos siitä huomauttaa

Jos haluaa vielä halvemmalla ja tilaaminen ei haittaa, niin CDON.com kaupasta saa postituksen kanssa nämä kuulokkeet vielä vähän halvemmalla. Hinta siellä tällä hetkellä alennuksessa 91.90e. Postitus 2.95e. (linkissä kuulokkeiden värinä musta)

Ominaisuudet

- Nämä kuulokkeet ovat korvan ympärille tulevat eli around-ear kuulokkeet

Valitsin tämän tyyppiset kuulokkeet, koska luin sellaisten kuulokkeiden vaimentavan parhaiten ympärillä olevia ääniä, joka on mielestäni ymmärrettävää ja joka sopii omaan käyttötarkoitukseeni.

Toinen syy miksi valitsin around-ear kuulokkeet on, etten halunnut korvan päälle (over-ear/on-ear) tulevia kuulokkeita, sillä ajattelin niiden ehkä painavan korvia vähän liian häiritsevästi. Nappikuulokkeita (in-ear) en vain pysty käyttämään, koska 

1. korvakäytäväni on erityisen pieni ja kaareva, ja vaikka esimerkiksi korvatulppa olisi korvaan muotoutuva, se ei tunnu hyvältä korvassa ja putoaa herkästi pois 

2. Korvani ovat hyvin herkät ja korviin sisään laitettavat kuulokkeet (tai tulpat) aiheuttavat liikaa ärsytystä. 

Miinukset

Miinuksia näissä kuulokkeissa on se, että näitä en pysty oikein pitämään kuumalla ilmalla ja näin kesän viileämmälläkin ilmalla ne alkavat hiostaa, joka tuntuu ikävältä. Tähän auttaa kuitenkin se, että ''tuulettelen'' korvia välillä :) Toinen huono puoli on, että kuulokkeiden sanka alkaa jossain vaiheessa painamaan päälakea ikävästi. Tällöin siirrän kuulokkeiden sankoja vähän eri paikkaan päätä.

- Näissä kuulokkeissa on bluetooth, eli ne voi liittää langattomasti laitteeseen, jossa on bluetooth ominaisuus. Mutta näiden mukana tulee myös johto, joka oli yksi kriteeri kuulokkeihin. En ole koskaan käyttänyt bluetooth kuulokkeita, enkä sen takia oikein luota yhteyden pitävän ja halusin varmuuden vuoksi johto ominaisuuden. Nyt kun olen kokeillut kuulokkeita myös bluetooth ominaisuudella, niin luottamus siihen on kasvanut.

- Melunvaimennustoimintoa en ole ennen käyttänyt, joten tämä arvio on ensikertalaisen, mutta ääniyliherkän kokemus.

Jo ilman melunvaimennus toimintoa kuulokkeet vaimentavat mukavasti ympärillä olevia ääniä ja sen takia olen käyttänyt kuulokkeita myös ilman melunvaimennustoimintoa. Melunvaimennustoiminto tuo kuitenkin ihanaa lisämukavuutta äänikokemukseen. 

Melunvaimennus toiminto on näissä kuulokkeissa päällä silloin, kun kuulokkeet ovat päällä. Melunvaimennuksentoiminnon kanssa ero ei ole järisyttävän huomattava, mutta eron kuitenkin huomaa selkeästi. 

Kokemus kuulokkeiden kanssa kirpputorilla:

Kirpputorilla oli radiosta kuuluvaa musiikkia, noin 20 asiakasta ja ulko-ovi oli auki. Kirpputori on arviolta noin <200neliömetriä ja se on aivan tien vieressä, joka ei kuitenkaan ole iso tie. Lähistöllä on isompi tie liikennevaloineen.

Ilman vastamelutoimintoa kuulokkeet vaimensivat mukavasti ympärillä olevia ääniä, mutta kuulokkeiden laitto päälle häivytti kokonaan joitain ääniä. Radiosta kuuluvan kappaleen tunnistus tuotti vaikeuksia toiminnan ollessa päällä, mutta tarkasti kuunnellessa sen osasi tunnistaa. Ilman toimintoa, sen pystyi tunnistamaan helpommin. 

Kuvittelen, että erilaiset äänet ovat tavaroita jotka leijuvat ilmassa. Ihmisen puhe on kuin ilmassa leijuva pöytä, erilaiset kolahdukset isompia esineitä kuten tuoleja, autojen hurina ulkona on paperiroskaa jne. Kuulokkeiden laitto päälle tuntuu, kuin ympäristön äänet puhdistuisi kokonaan pölystä ja lähes kokonaan isommista roskista, kuten paperiroskista pahvilaatikoihin asti. 

Vastamelutoiminnon kanssa tuntuu, kuin joku olisi pyyhkinyt äänipölyt, imuroinut sinne mahtuvia ääniä ja vienyt ääniroskapussit roskiin.

Äänet jotka häipyivät kirpputorilla ollessa kokonaan toiminnon kanssa olivat mm. vaatteiden kahina, ihmisten hengitys ja tuhina ja askeleiden äänet. Melkein kokonaan häipyivät ulkoa kuuluva tuuli ja autojen äänet.  Kuulokkeiden päälle laitto auttoi mielestäni todella hyvin omaan olooni. Olo oli rauhallisempi ja seesteisempi. Tuntui kuin iso kivi olisi pudonnut pään päältä. Jaksoin olla kirpputorilla pidempään, keskityin paremmin omaan tekemiseeni, enkä tuntenut stressiä niin voimakkaasti. 

Ääniyliherkkyys ja misofonia

Ääniyliherkkyyden lisäksi minulla on myöskin misofonia, joka on myös tietynlaista ääniyliherkkyyttä. Misofonia minulla on ollut niin kauan kuin olen elänyt, mutta vasta joitain vuosia sitten sain asialle nimityksen.

Omin sanoin misofonia tarkoittaa eräänlaista ääniyliherkkyyttä, joissa yliherkkyys kohdistuu tiettyihin ääniin ja saa aikaan voimakkaan/voimakkaita tunnereaktion. Misofonian haitallista tunnereaktiota, joka on todella voimakas viha, kuvaillaan usein kerrottaessa misofoniasta. Minä uskon, että misofoniasta kärsivät tuntevat joistain äänistä ei vain vihaa, mutta myös suurta mielihyvää, joka on mielestäni misofonian hyviä puolia.

Olen ollut aina hyvin rauhallinen ihminen, ja minun on hyvin vaikea tuntea mistään asiasta vihaa. Tämän takia misofonian aiheuttamat tunnereaktiot ovat hävettäneet minua todella paljon ja se on myös pelottanut minua. En ole ymmärtänyt miksi reagoin niin. Myös toiset ovat varmasti kokeneet hämmennystä nähdessään minun reaktion ja johon he eivät ole ehkä nähneet mitään syytä. Olen tuntenut, että jotkut ihmiset ovat ajatelleet minun vihaavan heitä, vaikka kyse ei ole ollut heistä ollenkaan vaan äänistä.

Tiedän vain yhden henkilön lisäkseni, jolla on myöskin todistettavasti misofonia. Minua alkoi kiinnostamaan asia useita vuosia sitten ja siksi lähdin tutkimaan asiaa. En löytänyt ainuttakaan suomenkielistä artikkelia aiheesta, mutta englannin kielisen löysin. Minusta oli todella helpottavaa saada nimitys asialle. Häpeä muuttui ymmärrykseksi ja nyt pystyn kertomaan myös muille asiasta. Siitä kertoessani jotkut ihmiset ovat vähän säikähtäneet ja alkaneet välttää tekemästä tiettyjä ääniä, joista saatan saada ''kohtauksen''. Minun tapauksessani näin ei ole kuitenkaan tarpeellista tehdä.
Olen oppinut sietämään ääniä ja pystyn hallitsemaan raivokohtauksia.

Tärkeää muistaa misofoniasta:

- Misofonia_EI_tarkoita sitä, että sinulla tulee epämiellyttävä tunne äänistä, jotka ovat yleisestikin epämiellyttäviä: Kuten liidun vinkuminen taululla, suu auki syöminen, voimakkaat äänet: mopon pärinä, auton jarrujen vinkuminen..

- Misofonia tarkoittaa normaaleista arjen äänistä aiheutuvaa suurta hallitsematonta vihan tunnetta, joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa raivokohtauksiin. Vihan tunne myös itselläni jatkuu vielä vaikka ääni olisikin loppunut ja joudun rauhoittumaan pidemmän aikaa.

- Etenkin lapset eivät pysty hallitsemaan misofoniasta aiheutuvia raivokohtauksia, nämä raivokohtaukset EIVÄT ole lapsen vika, eikä se tee lapsesta ilkeää, välinpitämätöntä tai ''huonoa lasta''

- Myöskään äänen tekijä ei ole syypää (ellei hän tahallaan aiheuta ikävää tunnetta) vaikka viha saattaa kohdistua häneen. On tärkeää muistaa, ettei misofonia ole kenenkään syy.

- Misofonia on hyvä ottaa huomioon, mutta sitä ei tarvitse pelätä tai esimerkiksi vältellä tekemästä asioita jotka saattavat aiheuttaa tunnereaktion

- Misofonian tunnereaktiota voi oppia hallitsemaan

Lisää misofoniasta ja erilaisista äänistä täällä

Salaisuus

Voisin kertoa erään salaisuuden. Minulla on haave, että kirjoittaisin joskus kirjan ja julkaisisin sen. Se olisi uskomatonta. Minulla on parikin aihetta, joista voisin kirjoittaa. Ja yhdestä aiheesta olen jo kirjoittanut useita kymmeniä sivuja.
Mutta minua pelottaa. Koen ettei kirjoitus tule olemaan koskaan etenkään omasta mielestäni niin hyvä, että hyväksyisin itse sen niin ja kokisin itse, että se olisi julkaisu kelpoinen. Pelko liittyy hyvin vahvasti pelkoon muiden negatiivisesta vastaan otosta.

Mutta se on kai sellainen minun haaveni.

Kirjoittaminen on suuri asia minulle. Minulla on lukihäiriö ja sain lapsena muilta sen käsityksen etten osaa lukea enkä kirjoittaa. Lukemista en ole hirveämmin koskaan harrastanut, mutta kirjoittaminen on ollut keino helpottaa oloa ja ilmaista itseäni. Sain lapsena myös sen kuvan muilta, etten osaa myöskään puhua, kävin puheterapeutilla. Koin, että muut halusivat koko ajan muuttaa minua enkä saanut olla sellainen kuin olin. Piti mennä puheterapeutille, piti tehdä tehtäviä joita muiden ei tarvinnut tehdä, piti käydä erikoistunneilla ja sain osakseni myös naurua muilta oppilailta kun en suoriutunut tehtävistä yhtä hyvin kuin muut.

Ei minua itseäni silloin lapsena oikeastssn kiinnostanut osaanko muiden mielestä puhua tai kirjoittaa. Ei sillä ollut minulle mitään väliä.
Mutta sydämeni särkyi, kun sain ulkopuolelta jatkuvasti neuvoja siihen miten minun täytyy muuttaa itseäni. Näin sen koin, vaikka muiden tarkoitus oli vain auttaa. Tehtävät ja erikoistunnit olivat minulle vain rangaistusta. Tämä oli yksi asia josta koin saavani rangaistuksia siitä kun en ollut kuin muut.

En koskaan lopettanut kirjoittamista, vaikka puhumisen lopetinkin teininä. Yhtä useammin ja lopulta kokonaan, minä en kertonut kirjoittamisestani kenellekään. Enkä tosiaankaan näyttänyt kirjoituksiani kenellekään. Minulle niiden näyttäminen olisi tarkoittanut sitä, että muut alkaisivat etsimään lauseista virheitä ja kertoisivat ne minulle. He olisivat pilanneet sen ainoan keinon jolla tunsin pystyväni ilmaisemaan itseäni. Sekään ainut keino ei muiden mielestä ollut hyvä. Tein senkin väärin ja väärällä tavalla. Niin olen ajatellut.

Itsetuntoni on kuitenkin kasvanut ja ymmärrän nyt paremmin myös muita kuten myös itseäni.

Minulle, kirjoitusvirheet,lauseen rakenne tai muu sellainen, ei ole tärkeää. Ehkä se olisi jos kokisin että se tulisi kuin itsekseen. Mutta ei se tule. Eikä ne ole minulle niin tärkeitä asioita,että kokisin tarvetta käyttää energiaani niihin kuin,että käyttäisin energiani itse sisältöön. Sisältö on minulle kaikkein tärkeintä.

Ja joskus jos kirjoitan kirjan niin sehän on selvää,että joku muu sitten tarkistaa sen ja oikaisee kirjoitusvirheet. Minä voin keskittyä siis siihen minkä itse osaan hyvin ja mistä nautin, eli ajatuksien jakamiseen kirjoittamisen keinoin.

Lisää liittyen aiheeseen postauksessa tähtihetki ja olenko minä hyvä?

''Olen autistinen, mutta en siis ''sillä'' tavalla''

Minä en pidä sanasta Asperger. Kun olen käyttänyt sitä sanaa kuvaamaan autismiani, minulle on tullut siitä jotenkin epämiellyttävä olo ja siltikin olen tuntenut jollain tavalla velvollisuutenani sanoa asperger eikä autismi. Olen kertonut itselleni erilaisia selityksiä sille miksi käytän sanaa asperger, vaikka se ei minusta ole oikein. Tässä joitain selityksiä: Koen, että ihmiset eivät muuten ymmärtäisi. Tai he ymmärtäisivät väärin. Tuntuu, että jotkut saattavat jopa jotenkin pelästyä, jos puhun itsestäni autistisena.

Mutta ei autismissa ole mitään pelättävää. Ei minua tarvitse pelätä. Olen ihan tavallinen nuori nainen. Tavallinen nuori nainen, jonka aivot toimivat vähän eritavalla kuin monen muun aivot.

?

''Olen autistinen, mutta en siis ''sillä'' tavalla.'' = Minulla on Asperger 
?

Minusta tässä on käynyt niin, että autistiset ihmiset ovat jaettu kahtia, syy tähän on jonkinlainen yritys vähentää autismiin liittyviä ennakkoluuloja. Minusta se on väärä keino. On ne henkilöt, joiden piirteet eivät useimmiten ole muille näkyvissä ja ne henkilöt, joiden autistiset piirteet näkyvät muille selkeämmin.

Ennakkoluulot ovat muodostuneet ja muodostuvat koko ajan silloin, kun autismista kerrotaan muille. Kun peruskoulussa henkilö saa tietää, luultavasti ihan ensimmäisen kertaa autismista, siitä kerrotaan mahdollisimman selkeästi ja yksinkertaisesti. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että kaikki autismiin liitettävät piirteet kuvaillaan lyhyesti ja mahdollisina esimerkkeinä käytetään äärimmäisen voimakkaita ja näkyviä piirteitä. Tällä tavalla opetetaan oikeastaan aivan kaikkea mikä on henkilölle aivan uutta.

Ennakkoluulot syntyvät, kun siirrytään seuraaville luokille, mutta oppimateriaali liittyen autismiin ei muutu mihinkään. Niitä samoja tietoja jaetaan koko ajan vain lisää ja lisää, eikä niin tapahdu vain koulussa, vaan myös mediassa. Ja kuten kaikki me tiedämme, media on läsnä kaikkialla, joka paikassa ja se on tärkeä tiedotus väline. Ensimmäisien vuosien oppimateriaalia autismista jaetaan kuin mitään muuta ei olisikaan. Aivan kuin me kaikki olisimme lapsia, jotka asiaa eivät edes kykenisi ymmärtämään.

Tämän takia ennakkoluulojen vähentäminen vaatii sen, että sitä oppimateriaalia päivitetään ja ''siirrytään'' seuraaville luokille sen opettamisessa. Eli lisätään autismista kerrottavaa tietoa.

Ennakkoluuloja voisi vähentää jo peruskoulussa painottamalla sitä, että autismi vaikuttaa ihmisiin eri tavalla ja kertoa, että vaikka autismi ei näkyisi muille, se ei tarkoita ettei sitä ole

---

Aspergeristä sanotaan usein myös niin, että se on lievää autismia. Lievää kenelle? Henkilölle itselleen vai muille? Oikea vastaus on jälkimmäinen.
Mitä väliä sillä on näkyykö autistisuus muille vai ei?

Kun kävin pitkissä testeissä joissa autistisia piirteitäni tutkittiin, tuloksissa ilmeni, että täytin autismin sekä aspergerin kriteerit. Diagnoosiksi minulle kuitenkin kirjoitettiin asperger. Miksi? Sitä minulle ei kerrottu, mutta vastaus on mielestäni selkeä. Lopullinen diagnoosi kirjattiin sen perusteella miten henkilökunta koki autismini. Sitä ei kirjattu sen perusteella miten minä koin autismini ja miten se vaikuttaa elämääni. Tämän takia en tykkää käyttää sanaa asperger- kuvaamaan omaa autismiani, se ei kuvaa asiaa omasta näkökulmastani, vaan muiden näkökulmasta.

Minun mielestäni on omituista diagnosoida henkilö jonkun muun kuin henkilön omasta näkökulmasta. Tietysti joissain diagnooseissa tämä on välttämätöntä, esimerkiksi jos henkilö ei itse kykene kertomaan omia kokemuksiaan tai hän ei pysty erottamaan mikä on totta ja mikä ei. Mutta onko tällainen tarpeellista diagnosoidessa autismia? Monet ja voisin väittää, että useimmat autistiset osaavat kuitenkin kertoa omista kokemuksistaan ja elämästään todella hyvin.

''monesti rajat eri autismidiagnoosien välillä jäivät epäselviksija joskus henkilöt saivat samoilla oireilla eri diagnooseja. Lisäksi laajatutkimustyö ei tuonut näyttöä siitä, että autismi ja Aspergerin oireyhtymäolennaisesti eroaisivat toisistaan. ''

Näillä näkymin asperger- diagnoosi on poistumassa tautiluokituksesta. (lähde:diagnoosinmuutos- autismiliitto)