Uskon, että monet tulkitsivat tämän niin, että minulla tulisi ikävä kavereitani tai koulua. Ja muut lohduttivat minua niin, että voin nähdä kavereita lomallakin ja, että tekisimme kaikkea kivaa. Ja että pian kesäloma olisi taas ohi ja kouluarki alkaisi.
Nii-in.
Siinähän se ongelma olikin.
Yksi loppuu, ja toinen alkaa. Ja sitten toinen loppuu ja yksi alkaa taas.
En minä pysynyt sen muutoksen perässä.
En minä halunnut tehdä sitä kaikkea kivaa mitä kaikkien mielestä kesällä pitäisi tehdä (ja mikä kaikkien mielestä oli itsestään selvä asia, siitä mikä olisi kivaa tekemistä). Oikeastaan minä halusin tehdä niin kuin minä tein eilen ja toissa päivänä ja viime viikolla ja viime kuussa. Halusin kaiken olevan samanlailla, sillä se tuntui tutulta ja turvalliselta.
Kai minä tavallaan siis ikävöinkin koulua kesälomalla. Mutta ikävöin ihmisten ja sen koulumaailman sijasta sitä rutiinia, johon olin tottunut. Sillä enhän minä pitänyt edes koulusta. Minusta opiskelu oli vaikeaa, stressaavaa ja ihmettelin, miksi siellä ei opeteta taitoja, joita olisin oikeasti tarvinnut. Kuten nukahtamista (olen kärsinyt koko elämäni nukahtamisvaikeuksista).
Ja siltikin, olisin ottanut mieluummin sen kaiken koulustressin, kuin sen stressin muutoksesta, jota loman alkaminen aiheutti. Suurin osa minun kesäloma-ajasta meni siihen uuden arjen totutteluun (tai niin olisi ihannetapauksessa käynyt, mutta usein minulla ei todellisuudessa riittänyt siihen totutteluun aikaa, kun täytyi mennä jonnekin muualle; mökille, mummolaan,uimakouluun, rannalle, jäätelökioskille...).
Mutta, kun olin vihdoin pääsemässä asiasta selville ja tuntui vihdoin, että stressini ja ahdistukseni alkoi hieman helpottamaan...ja pystyin hetken ajan hengittämään, niin sitten arki taas muuttui!
Koulu alkoi ja minulle jäi kesälomasta käteen se, etten kokenut olevani lomalla ollenkaan. Ja stressi.
Se oli joka vuosi yhtä hirveää. En tottunut siihen koskaan.
Sama juttu kävi aina, kun arki muuttui. Tai, kun ihmisten käytös muuttui. Joulu, uusivuosi, pääsiäinen, juhannus...etenkin joulun koin hyvin pelottavana tapahtumana, sillä ihmisten käytös muuttui hyvin toisenlaiseksi silloin. En tarkoita, että ihmiset muuttuivat kiltimmäksi, jotta saisivat joululahjoja jouluna.
Vaan tarkoitan sitä miten he kävelivät, miten he olivat, miten he katsoivat, mitä he ostavat kaupasta, mitä he sanoivat.
Kun arki muuttuu, ihmisten käytös muuttuu.
Ja se on pelottavaa. Kaikki opittu asia ihmisistä ja heidän käytöksestä pätee vielä vähemmän.
(saan tällöin usein dissodiaatiokohtauksia. Mikään ei tunnu enää oikealta. Ihmiset tuntuvat olevan kuin jotain nukkeja tai jostain elokuvassa)
Tämän takia, kun arki muuttuu muilla, niin nykyään minulla, se ei muutu. Ehkä joskus, jos siihen riittää energiaa. Tai kun kestän muutoksen niin, että voin jatkaa sen jälkeen helposti niitä rutiineja, joihin olen tottunut. Harvoin se kuitenkaan helppoa on. Joten ehkä enemmänkin niin, että voin jatkaa rutiineja ilman ihan hirveän suurta vaikeutta tai ahdistusta.
---
On vielä yksi tärkeä asia, jonka haluan mainita. Autistiset ihmiset eivät ole valinneet tätä. Ja autismi on asia, joka todellisuudessa vaikeuttaa elämää. Olen itse henkilökohtaisesti joutunut luopumaan paljon asioista, jotta pystyisin elämään elämän arvoista elämää.
Kun kirjoitin, etten koskaan halunnut tehdä niitä asioita mitä muut pitivät mukavana kesätekemisenä, se on vain osa totuudesta. Kokonainen totuus on, että minä olisin halunnut ja minä haluaisin tehdä niitä asioita mistä muut nauttivat. Koska erityisesti lapsena ja nuorempana minä halusin olla kuten muut. Minä haluan olla muiden kanssa. Ja haluan jutella ja pitää hauskaa.
Autismi ei tarkoita sitä, ettemme halua tehdä asioita mitä muutkin. Autismi tarkoittaa sitä, että vaikka haluaisin, en erilaisuuteni takia pystyisi nauttimaan siitä.
Ennen kaikkea minä siis lapsena olisin halunnut nauttia niistä asioista mitä teimme kesällä. Mutten pystynyt siihen.
On helpompi ajatella, että asia on lähtöisin minun omastavalinnastani, kuin siitä, että vaikka haluaisin, en siihen pysty.
Tänä päivänä minä saan nauttia tästä samasta arjesta juuri sellaisena, kuin se aina on. Tästä minun hiljaisesta ja rauhallisesta arjesta 😌
-Lotta-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti