Muistan lapsena ollessani vanhempieni peitelleen minut "merenneidoksi". Peitto asetettiin päälleni niin, että olin tiiviisti sen alla, samalla kun kehoni sivuilla peitto työnnettiin kehoni alle. Peitto oli suorana ja tiiviisti päälläni. Se tuntui hyvältä, ja hyvällä tuurilla saatoin nukahtaa siinä asennossa. Muistutin kuin muumiota kääreissään.
Tietenkään en pystynyt nukkumaan koko yötä sillä tavalla. Tuskin pystyin olemaan kuin ehkä 15-minuuttia (ainakin se tuntui siltä ajalta, saattoi olla vain pari minuuttia) paikoillani siinä asennossa. Heti kun liikuin, taika ikään kuin katosi: Se hyvän olon taika, mikä tuli siitä tunteesta kuinka peitto asettui ja tuntui päälläni.
Tämä merenneito- tai muumio- peitto sai minut joskus hyvinä iltoina sen tietoisimman vaiheen ohi: uneen, jolloin en enää tuntenut peittoa.
Ihon yliherkkyys ja painopeitto:
Jos minulla ei olisi ihon yliherkkyyttä uskon, että painopeitto olisi minulle suuri apu. Mutta koska ihoni tuntemukset ovat niin häiritseviä ja ne menevät sen yli, miltä ihon alla oleva keho tuntee, en pysty käyttämään painopeittoa (ainakaan tällä peitolla ja lakanoilla).
Kehossani on kuitenkin kohtia, joissa ihon yliherkkyys ei ole niin vahvana. Kuten jaloissa. Olenkin nyt parina yönä kokeillut sellaista, että laitankin painopeiton vain jaloilleni, niin että välissä on myös pehmeä viltti. Muuta kehoa lämmittämään olen käyttänyt lämpimiä oloasuja sekä käytän myös peittona esimerkiksi isoa lämmintä hupparia, jonka sain lahjaksi.
Nyt nukkuminen on tunto yliherkkyyden osilta tuntunut hieman miellyttävämmältä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti