Eräs päivä minulle tuli vastaan hämmentävä sosiaalinen tilanne, joka jäi mieleen jumiin joksikin aikaa. Kun kirjoitan, että ''jäi mieleen jumiin'' niin tarkoitan, että asia kirjaimellisesti valtasi koko mieleni pariksi päiväksi. Kirjoitin aiheesta kavereille, kirjoitin tänne blogiin (en ole julkaissut tekstiä, enkä tiedä julkaisenko, sillä ei ole varmaa saanko tekstiä koskaan selkeään muotoon) ja puhuin yksinäni asiasta tuntitolkulla. En pystynyt lopettamaan yksin puhelua. Joten kun lähdin ulos, niin yritin peittää suuni ja kasvoni ja esittää, että puhun puhelimessa kun harjoittelin ja puhuin itsekseni sitä sosiaalista tilannetta aina vain uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.
En jaa tätä sen takia, että tämä olisi poikkeava minulle. Halusin vain kertoa jotain oikeaa elämästäni.
Olen iloinen, että jumi on nyt ainakin jollain tavalla poistunut mielestäni.
-Lotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti