tiistai 7. helmikuuta 2023

Puhuminen ihmisille

Mulla oli tänään mukava ja jännittävä päivä. En tehnyt mitään sellaista mikä usean mielestä olisi jännittävää. Olin vain työpajalla ja puhuin ihmisille. Kerroin omista mielenkiinnonkohteista ja söin yhteisissä tiloissa muiden seurassa.
Se oli musta hirveän jännittävää.

 Tälläisissa tilanteissa huomaan usein, että mun koko keho on jännittynyt, usein se alkaa myös täristä. En pysty lopettamaan sitä. Kasvot kuumenee, koko naama alkaa punoittaa, hikoiluttaa ja silti keho tärisee, kuin olisi kylmä. Ja tunnenkin kylmyyttä. Hikoilen ja mulla on silti kylmä.

Usein en jaksa kokea tälläista. Se vie paljon energiaa. Usein on helpompi olla lähestymättä ihmisiä, vaikka haluaisin.
Joka kerta se kuitenkin vaatii niin paljon, etten usein kykene siihen. 
Se on ikävää.

En koe, että syy on sosiaalinen jännitys. Puhuminen ja ihmisten kanssa keskustelu suullisesti ei vain tule mulla luonnostaan. Mun luonne on pohtiva ja tarkkaileva. Mikään ei ole yksinkertaista ja haluan selvittää asian, kuin asian perin pohjin. Tälläista ei yleensä pysty tekemään keskusteltaessa kevyesti tai edes syvällisesti ihmisten kanssa. Aiheet siirtyvät puhuttaessa nopeaa eteen päin. 

Toisin kuin viesteillä keskusteltaessa, silloin pystyn miettimään vastaustani ja aihetta tarkemmin. Ja syventymään siihen, niin kuin se on itselleni luonnollista.

-Lotta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki lapset eivät pidä huvipuistoista

Vaikka koin lapsena kouluarjen raskaana, koin silti, etten oikeastaan halunnut, että kesäloma tai muut lomat koskaan alkaisivat. Tai, että n...