Blogin kirjoittamisen sijasta olen kertonut ajatuksiani siis heille. Olen ollut hyvin hämmentynyt siitä, kuinka paljon olen saanut vertaistukea ja ennen kaikkea hämmentynyt siitä kuinka paljon se on aidosti minua auttanut.
Se on niin ihmeellistä!
Olen toki aikaisemminkin saanut vertaistukea, mutta syksyn tietoisesti tekemäni muutokset toivat elämääni asian menneisyydestä, jota en ole kyennyt käsittelemään tai edes ajattelemaan vuosikausiin.
Se asia on ollut kuitenkin yksi selkein ja merkittävin asia, johon olisin tarvinnut tukea ja johon en riittävää tukea koskaan saanut, enkä todellakaan osannut sitä edes pyytää.
Ja nyt olen saanut juuri siihen asiaan tukea ja apua! En osaa sanoin kuvailla miltä se on tuntunut. Tuntuu, kuin eläisin jossain utopiassa. Olen niin kiitollinen saamastani tuesta ja avusta. Onko tämä todella mahdollista?
Minä en halua kertoa mikä se asia on. Pelkään, että jos kerron sen, tämä minun utopiani hajoaa.
Siihen asti,
- Lotta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti