torstai 28. joulukuuta 2017

Kuun asukas

Lapsuudessa kaikenlaista sellaista kuin, että mihin kuulun ei hirveästi tule ajatelleeksi. Vanhempana sitä kuitenkin alkaa miettimään ja pohtimaan. Ja niin minäkin aloin. Nyt kun mietin niin olen lapsuudessanikin näin ajatellut, mutta silloin se on ollut yhdentekevää ja olen vain jatkanut yksinäni mukavia puuhiani.
Kuitenkin olen tuntenut niin, että olen jotenkin ylimääräinen, en kuulu minnekään, en saa otetta kenestäkään, eikä kukaan saa otetta minusta. Eikä tämä ole sitä masennuspuhetta. Vaan ihan oikeasti näin ajattelen, en jonkin sairauden seurauksena.

Minua on kuitenkin helpottanut ajatus, etten vain kuvittele asiaa vaan oikeasti olenkin kotoisin kuusta! Ja sitä odotellessa, että pääsen kotiin, mun täytyy tutkia tätä maapalloa ja sen ihmisiä ja niiden tapoja. Ootte oikeasti aika hassuja, mut myös tosi pelottavia. Joskus en uskalla lähteä kauppaan, kun teistä ja teidän laitteista lähtee niin kova ääni. Me kuun asukkaat istutaan katselemassa tähtiä päivät pitkät ja tutkitaan asioita, syödään joka päivä pastilleja ja pieniä suolakurkkuja. Me ei kosketella toisia ja ollaan tosi varovaisia.

Kuva vuodelta 2015. Kuvatekstinä:
''Well, well, well. Look what we found here. Someone has step on my land. People, I might guess. I'm thinking if I should ask them to a party or just eat them''




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki lapset eivät pidä huvipuistoista

Vaikka koin lapsena kouluarjen raskaana, koin silti, etten oikeastaan halunnut, että kesäloma tai muut lomat koskaan alkaisivat. Tai, että n...