keskiviikko 22. maaliskuuta 2023

Kokemusasiantuntija keikka 21.3.-23 (aihe oli: nuoren ja lapsen tukeminen koulussa ja opiskelussa)

Jes! Sain eilen pidettyä mun puheen koulutustilaisuudessa, jossa kuulijoina oli opettajia (varhaiskasvatus, alakoulu, yläkoulu ja lukio) se koulupsykologeja.

Aiheena oli autistisen nuoren ja lapsen tukeminen koulumaailmassa ja opiskelussa.

Nyt kun jälkeen päin mietin asiaa, oon ennenkin saanut kutsun pitämään puhetta samasta aiheesta. Mutta oon silloin kieltäytynyt. Syynä luultavammin se, että tuo aihe on niin laaja, etten oo siitä osannut tai kyennyt kirjoittaa. Ja lisäksi se, etten minä itse saanut sellaista tukea koulussa, joka olisi minua autistisena ihmisenä auttanut vaikeuttaa hahmottamaan mitä tukea autistiset ihmiset vois edes saada koulussa. 

Nyt kun sain kutsun, otin haasteen vastaan aika nopeasti. Enkä ihan hirveästi miettinyt sitä, että osaanko aiheesta kirjoittaa. Vaan mietin sitä onko mulla tarpeeksi aikaa siitä kirjoittamaan selkeästi ymmärrettävän puheen/kertomuksen.

Ja se olikin tosi haastavaa ja ennen kaikkea raskasta ja kuluttavaa. Kirjoitin puhetta pari viikkoa, mutta puoli viikkoa kirjoitin sitä niin, että aloitin aamulla ja lopetin päivällä. Ja aloitin uudestaan sitten taas illalla ja saatoin kirjoittaa pitkälle iltaan.

Kun puhe oli vihdoin valmis (sain sen valmiiksi koulutusta edeltävänä päivänä, eli viime tipassa), niin mietin, että onko se puhe oikeasti edes kiinnostava. Olin varma, että kuulijat tulee olemaan lopen kyllästyneitä jo 15 minuutin jälkeen kuuntelemaan sitä (puhe kesti n. 30-45min). Ja, että se on tosi puuduttavaa kuunneltavaa. 
Muokkasin sitä siis vielä koulutuspäivänä ja viimeisinä minuutteina. Kirjoitin myös puheeseen taukoja, jolloin juon vettä, sillä olkn yliarvioinut sen kuinka pitkään pystyn puhumaan tauotta. En ollut tajunnut, että mun täytyy oikeasti pitää taukoja.

Jännitti hirveästi pitää ja puhua puhe. Yritin kuitenkin parhaani ja puhua mahdollisimman selkeästi.

Sain taas kerran todella hyvää palautetta puheestani. Eräs sanoi, että olin kirjoittanut puheen erittäin hyvin ja tuntui siltä kuin olisi kuunnellut kirjaa. Joka oli mun tavoitekkin! Että puhun selkeästi mutta myös, että eläydyn myös puheeseen. Jotta kuulijat saisi mahdollisimman positiivisen ja myös rentouttavan kokemuksen kuunnellessaan kun luen. 

Olin myös tosi hämmentynyt, taas kerran, siitä kuinka yleisö ei tuntunut pitävän mun puhetta yhtään tylsänä. Itselle ne asiat on niin arkipäiväisiä, ettei sitä pysty käsittämään, että monille muille, ei edes niillä jotka opettaa autistisia ihmisiä, ne ei olekaan arkipäiväisiä tai itsestään selviä.

On niin ihanan tuntoista kun se on nyt ohi ja voin levätä. Ja, että pystyin taas lisäämään ymmärrystä ja auttamaan ihmisiä ymmärtämään niitä nuoria ja lapsia, jotka tarvitsevat moniin muihin verrattuna poikkeavaa tukea ❤

-Lotta-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki lapset eivät pidä huvipuistoista

Vaikka koin lapsena kouluarjen raskaana, koin silti, etten oikeastaan halunnut, että kesäloma tai muut lomat koskaan alkaisivat. Tai, että n...