Ihmiset voidaan jakaa moneen eri ryhmään heidän persoonallisten piirteidensä perusteella. On hiljaisia ja puheliaita, introvertteja, ekstroverttejä ja ambiverttejä. Kuuntelijoita ja puhujia. Eritysherkkiä ja ei niin herkkiä.
Tiesitkö, että henkilöitä, jotka eivät ole autistisia kutsutaan neurotyyppilliseksi?
Väitetään, että suurin osa ihmisistä on neurotyypillisiä. Tämän takia yhteiskuntamme on ikään kuin rakennettu heidän piirteidensä, käytäntöjen, näkemysten, tapojen ja ajatusten pohjalta. Tätä on alettu kutsumaan normaaliksi.
Nykyään on kuitenkin monessa lähteessä mainittu, että autismi on alidiagnosoitu. Emme oikeastaan siis enää tiedä tai emme koskaan ole tienneet kuinka suuri osa väestöstä on todellisuudessa neurotyypillisiä ja kuinka moni ei. Entäpä jos se mitä kutsumme normaaliksi on päätetty kolikkoa heittämällä?
Miksi autismi on alidiagnosoitu johtuu tiedon puutteesta, ehkä myös siitä, että ihmiset pelkäävät muutosta.
Olen huomannut, että on kansalaisten kesken olemassa väite siitä, että diagnosointi kriteereitä on alennettu tai diagnosointi on ollut yhtä hyvää aina, mutta autistien määrä keskuudessamme on kasvanut ja kasvaa edelleen. Oletetaan, että tämä pitää paikkaansa ja autismi olisi oikeasti uusi juttu maailmassamme ja, että se lisääntyy. Tämä herättää ihmisissä kauhua. Olemme toimineet samalla tavoin ties kuin monia satoja vuosia. Mitä jos neurotyypilliset todellisuudessa olisivatkin vähemmistöä. Asioihin pitäisi tällöin tulla muutos ja asioiden muuttaminen pidemmällä tähtäimellä katsottuna olisi kaikin puolin järkevä ratkaisu. Ei olisi enää kannattavaa tehdä niin kuin olisi parasta vain pienelle osalle ihmiskuntaa. Monet ihmiset, katsomatta siihen mihin lokeroon kuuluu, yrittävät estää tämän. Uusi ja tuntematon pelottaa. Se voi olla yksi syy miksi ihmiset tietoisesti tai tiedottomasti kääntyvät sen puoleen, ettei mitään autismia ole olemassakaan, joka johtaa alidiagnosointiin.
Ennen on itseasiassa vahvasti ajateltukin, että autsimi on jokin sairaus, jonka voi parantaa ja sen parantamiseen yritetään vielä tänäkin päivänä keksiä kaikenlaisia keinoja.
Jokainen saa tietysti uskoa mihin haluaa, mutta minä uskon, ettei autismia voida poistaa ihmisestä. Vaikka se voidaan luetella neurotyyppiseen verrattuna häiriöksi, sairaudeksi ja miksi lie, niin minä uskon, että oli se mitä hyvänsä, niin se tulee, emmekä voi sitä muuksi muuttaa. Tai helpointa on sopeutua ja muuttaa omaa yhteiskuntaamme. Ehkä autismi on luonnon oma keino muuttua muuttuvaan ympäristöön?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti