Mihin diagnoosia tarvitaan?

Mihin asperger/autismi diagnoosia tarvitaan?

Minulla on pieni esimerkki, joka auttaa ehkä ymmärtämään asiaa ja jota voi vapaasti käyttää jos sen tuntee omakseen ja kun/jos terveydenhoidon puolelta vaaditaan selitystä:

En osaa havainnoida omia tunteitani tai kertoa niistä.
Kerroin tästä viimeksi tk:ssa ollessani. Yritin tällä viestittää hoitajalle, että olisi tärkeää, että hän kiinnittäisi vaikeuteeni erityistä huomiota.
Hoitaja tokaisi siihen, että sitä tapahtuu kaikilla ja on ihan normaalia. Uskon itsekin niin. Mutta näin sanoessaan hän väitti, että lähes kaikille käy niin, että vaikka olisi aivan selvästi sairaalahoidon tarpeessa, ei sinne pääse, koska ei osaa kertoa tilanteestaan edes läheisille. Niin minulle on käynyt.

Diagnoosia tarvitaan mm. terveydenhuollon puolella koska silloin he voivat ottaa huomioon ne vaikeudet mitä sinulla oikeasti on. Ilman diagnoosia kukaan ei usko ja kaikki mahdolliset oireet voivat jäädä näkemättä ja hoito saamatta.

Autismi ja asperger- henkilöt ovat erityisen alttiita seksuaalirikoksille. Asiasta mainitaan täällä ja täällä. Ja uskon myös että monille muille rikoksille. 

Luin myös jotain vaan en muista, että mistä, että vastoin ihmisten käsitystä siitä, että koska Asperger/autistiset henkilöt eivät ole empaattisia, he tekevät muita enemmän rikoksia, asia on päin vastoin. Autistiset/Asperger henkilöt rakastavat rutiineja ja sääntöjä. 

Tätä ei poista se onko henkilöllä diagnoosia vai ei. Ero on siinä kuinka rikosta käsitellään. Henkilöt joilla on asperger/autismi eivät erityispiirteensä takia ymmärrä itseensä kohdistuvaa vääryyttä, rikosta tai petosta. He muita useammin eivät osaa tai pysty puolustautumaan ja eivät ehkä edes huomaa mitä oikeastaan tapahtuu. Kun asia tulee esille ja rikoksesta tehdään ehkä ilmoitus ja sitä aletaan tutkimaan, ilman diagnoosia ei ole mahdollista ottaa erityispiirrettä esille niin, että ne otettaisiin todesta ja huomioon tapausta tutkittaessa. Diagnoosia tarvitaan, jotta esimerkiksi poliisi voi ottaa erityispiirteet huomioon tapauksia tutkittaessa.

Tiedän, että monet tässä kohtaa ajattelee, että noh enhän minä nyt ikinä joudu rikoksen uhriksi ja eihän minulle mitään sairautta tule. Mutta totuus on se että kenelle vain voi sattua mitä vain.

Diagnoosia siis tarvitaan ihan niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin ettei sinun automaattisesti ajateltaisiin olevan neurotyypillinen ja kohdeltaisiin sen mukaisesti. Diagnoosi on myös apu itsetutkiskelussa, itsensä hyväksymisessä, oman itsensä löytämisessä, mahdollisten keinojen vähentää ahdistusta löytämisessä.
Monille, niin kuin minullekin, siinä on oikeasti kyse elämästä ja kuolemasta. Se saattaa olla ratkaiseva tekijä saako tarvittavaa hoitoa, auttaako kukaan sinua ja elääkö vielä huomenna.

Sen takia diagnoosia tarvitaan.