Herään yöllä tuskaan, jonka olen illalla yrittänyt nukkua pois. Se asuu unissani, ja huutaa niiden läpi saadakseen minut heräämään miettimään, miksi minusta ei tullutkaan mitään. Miksi tämä menikin niin, että kun kasvoin isoksi, ahdistus ja pelko, joka hallitsi lapsuuttani, kasvoivat mukanani ja kulkevat edelleen aivan samalla tavoin vierelläni. Eikö kaiken pitänytkin helpottua sitten kun kasvan isoksi. Nyt sen piti olla jo ohi. Sen piti aikoja sitten loppua! Minulle luvattiin!
Ja mutta edelleen joka aamu, joka päivä, joka ilta ja joka yö herään katsomaan heijastustani ikkunasta ja mietin miksi mikään ei helpottunutkaan. Miksi minusta ei tullutkaan mitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Huom. En ole asiantuntija. Nämä saattavat esiintyä muille ja henkilölleen itselle samanlaisina. Epävarmuus siitä esiintykö nämä kaksi sam...
-
Vasta joitain viikkoja sitten hankin ensimmäiset omat kuulokkeeni. Kuulokkeiden käyttötarkoitus oli erityisesti vähentää stressiä yleisillä ... -
Vaikka koin lapsena kouluarjen raskaana, koin silti, etten oikeastaan halunnut, että kesäloma tai muut lomat koskaan alkaisivat. Tai, että n...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti