En saa otetta ihmisistä, eivätkä he saa otetta minusta. En tunne yhteen kuuluvuutta. Kun haluan sanoa jotain ja harjoittelen sitä pääni sisällä kaksi tuntia ja kun vihdoin sanon sen, aika ikään kuin pysähtyy. Kaikki katsovat minua. Ja he huomaavat.
Olen varma siitä.
He huomaavat, etten minä kuulu joukkoon. Puheeni kuulostaa omaan korvaani teennäiseltä. Kysymykseni ovat teennäisiä. Sanon niitä väärissä paikoissa ja vääriin aikoihin. Minäkin olen teennäinen. Yritykseni kuulua teihin on teennäistä. Tuntuu väärältä olla sanomatta mitään ja tuntuu väärältä sanoa jotain, jota minä haluaisin sanoa. Minä en ymmärrä. Olen hämmentynyt. En ymmärrä ja haluaisin ymmärtää. Ja siksi opettelen ja opettelen ja siltikään en ymmärrä.
Miksi minä en ymmärrä. Miksi kaikki katsovat minua kuin olisin jotenkin vääränlainen, vaikka minun maailmassani olen ainut asia joka tuntuu oikealta. Miksi minä en siltikään kuulu mihinkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Vasta joitain viikkoja sitten hankin ensimmäiset omat kuulokkeeni. Kuulokkeiden käyttötarkoitus oli erityisesti vähentää stressiä yleisillä ... -
Huom. En ole asiantuntija. Nämä saattavat esiintyä muille ja henkilölleen itselle samanlaisina. Epävarmuus siitä esiintykö nämä kaksi sam...
-
Tässä siis Samantha Craft:in lista parhaani mukaan suomennettuna. Jos tunnet, että olen suomentanut tai ymmärtänyt jonkin kohdan erilaill...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti