keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Ruokailusta

Onko tosiaan niin ettei suurinosa ihmisistä ajattele ruokaa ja ruokailua tällälailla?

Monessa elokuvassa ja arkikkeleissa on kuvattu mm. sitä kuinka autismikirjolaiset järjestelevät ruokiaan lautasella.

Olen pohtinut omaa suhtautumista ruokailuun ja huomasin, että minulla kaikesta huolimatta (siis siitä, etten ole sen erikoisemmin ajatellut asiaa, eikä sitä ole huomattu) on tietynlaisia tarpeita ruokailun suhteen. En kuitenkaan toteuta edes 10% niistä tarpeista, koska huomasin jo varhaislapsuudessani, että se kävisi liian työlääksi ympärillä oleville sekä itselleni.
Nyt kun pystyn aikuisena itse vaikuttamaan enemmän siihen miten, milloin syön, olen yhä enemmän huomannut kuinka paljon minulla oikeasti onkaan erilaisia tarpeita ja vaatimuksia ruokailin suhteen. Nämä vaatimukset saavat vahvemmin tilaa silloin elämässäni, kun ja jos olen erittäin ahdistunut. Esimerkkinä vaikka sellainen kuin, että haluaisin salaattiin tulevat ainekset erillisinä eikä sekotettuina keskenään. Salaatinainesten syöminen sekoitettuna aiheuttaa ahdistusta.

Uskon, että moni ei pysty täysin käsittämään sitä miksi joku henkilö ei kykene syömään vaikka kastikkeita perunan kanssa tai vastaavaa. Sen ajatellaan olevan jonkinlaista kiukuttelua ja tai muiden kiusaamista vaatimalla tällaisia asioita. Vaikken voi puhua kaikkien puolesta, niin uskallan siltikin sanoa, ettei kyse todellakaan ole minkäänlaisesta pahan teosta.

Ajattelisin myös omien kokemuksien perusteella, että tällainen ruoan tarkkailu tai järjestely sekoitetaan usein johonkin syömishäiriöön. Ja oikeastaan voihan se jotain sellaista ollakin. Mutta uskon, että monilla autisteilla tässä on kyse enemmänkin aistin yli- tai aliherkkyyksistä. Sekä turvallisuuden tunteen hakemisesta/löytämisestä. Rutiinit ja tavat tuovat turvallisuuden tunnetta. (uskon, että monet autisminkirjonhenkilöt hakevat turvallisuuden tunnetta tavoilla ja tottumuksilla, nimen omaan sen takia kun maailma heidän silmissä näyttää etenkin lapsena hyvin kaoottiselta ja sekavalta)
En ole myöskään itse koskaan kuullut, että sitä, että ''vain'' järjestelee ruoan lautaselle tai pystyy syömään vain tiettyjä ruokia (ilman, että tarkoitus olisi syödä mahdollisimman terveellisesti. Vaan että tarkoitus on löytää sellaisia ruokia, jotka maistuvat ja tuntuvat hyvältä suussa) kutsuttaisiin syömishäiriöksi. Vaikka se saattaa ulkopuolisen silmin vaikuttaa siltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki lapset eivät pidä huvipuistoista

Vaikka koin lapsena kouluarjen raskaana, koin silti, etten oikeastaan halunnut, että kesäloma tai muut lomat koskaan alkaisivat. Tai, että n...