Laskukaava

(sisältää kuvannollista kerrontaa)

Olen yrittänyt koko ikäni pohtia erästä matikantehtävää. Lapsena en edes tiennyt, että se pitää ratkaista enkä olis mitenkään voinutkaan tietää, sillä en vielä tuolloin tarvinut vastausta siihen.
Ongelmia alkoi tulla vasta sitten kun kasvoin isommaksi ja minulta alettiin vaatimaan matikantehtävän ratkaisun edellyttävää toimintaa. Silloin täytyi alkaa pohtimaan sitä tehtävää ja aloittaa ratkaiseminen.

Mutta ei minulla ollut käsitystäkään siihen kuuluvista numeroista, saatika yhtälöstä. Enkä voinut kysyä keneltäkään neuvoa, sillä kukaan muu ei näyttänyt edes tietävän sellaisesta tehtävästä.
Etsin numeroita monia vuosia. Etsin niitä sieltä mistä minulla ilmeni vaikeuksia ja missä kaikki näytti sumealta. Tutkin paikkoja tarkasti ja tunnustelin joka paikan läpikotaisin kunnes olin varma mikä paikan nimi oli. Silloin sain koordinaatit aina yhteen numeroon.

Näit jatkui vuosia. Ja mitä isommaksi kasvoin sitä hankalammaksi laskukaava ja siihen liittyvä toiminta kävi.
Muut eivät tuntuneet ymmättävän, ettei minulla ollut koossa kaikkia numeroita, enkä siksi voi tehdä jotain joka edellyttäisi tehtävän ratkaisua. Huomasin monilla ihmisillä saman ilmeen: väheksyvä, aliarvioiva. Syytin itseäni ja aina silloin useampi numero hukkui muiden laskujen sekaan.

Jossain vaiheessa tulin siihen tulokseen, etten enää tarvitse numeroita enempää, että tässä ne nyt ovat. Olin huojentunut ja keskustelin numeroista hiljaisessa huoneessa. Huomasin hiljaisessa huoneessa, että osa numeroista alkoi löytämään paikkansa osittain valmiiksi tehtyihin kaavoihin. Olin iloinen. Ehkei minun tarvinut tehdä omaa laskukaavaa.

Minusta tuli iloisempi tämän myötä ja näin taas kaunista ympärilläni. Oli ihanaa etsiä hyviä numeroita ympäriltä. Mutta sisimmässäni oli vielä läjä numeroita, jotka eivät näyttäneet kuuluvan mihinkään ja olin jo hyväksyä, että ne saavat jäädä sellaisiksi.

Kunnes tapasin aivan tuntemattoman ihmisen minulle, jolla tiesin olevan eräs laskukaava. Ja kun näin hänet ja minä vain katselin minä näin hänen sisimmässään jotain. Ja kun kysyin siitä. Hän kertoi asiasta. Päässäni vilisi numeroita, jotka pompailivat muiden yhtälöiden seasta yhdeksi lähes täydelliseksi yhtälöksi. Lähes täydelliseksi, sillä joitain numeroita puuttui.